Tuntuu hassulta ajatella, että mä kirjoittaisin blogia. Hmmm, osaankohan mä edes? No jos mä lähden siltä pohjalta, että teen sitä itelleni. Siit on apua, mä tiedän.
Mun tarkoituksena ois ns. terapioida itteeni tän mun ongelman kanssa. Ongelman, joka palaa mun elämään aina uudstaan ja uudestaan. Senhän piti olla jo nujerrettu. Me ei oikeestaan kohdata kovinkaan useasti enään, tämän ongelman kanssa siis, mut nää harvat kohtaamiset on sitäkin ahdistavimpia, tuskaisia ja vastenmielisiä. Mä haluan, että ne loppuu. Jaa siis, mikäkö mättää? Syömishäiriö.
En ole kertonut tästä ikinä kenellekkään. Mä en ole mitenkään masentunut tai muutenkaan mun elämä ei ole kurjaa. Se on oikeestaan tosi ihanaa ja siks mun on vaikeeta käsittää, miks teen toisinaan itelleni jotain niin vastenmielistä. Koen, että mun itsetuntokin on ihan ok ja en pidä itteeni mitenkään rumana. Jotain kuitenkin tapahtui noin kolme vuotta sitten ja mä aloitin tän ongelman. Opettelin sen. Tyhmä! Mä toivon et tää ajatusten kirjoittaminen auttais mua ja ehkäpä joku muukin saisi tästä jotain irti.
Syömishäiriö. No siis tarkemmin sanottuna mä syön ihan tajuttomia määriä ja tuntuu, että en tuu koskaa täytteen --> morkkis --> oksennus. Lyhyestä virsi kaunis. Sanoin aikaisemmin, että kohdataan harvoin ja tarkoitin siis noin kerran kolmes kuukaudes. Silloin ku kohdataa, vierailee se mun luona about viikon.. yleensä.
Mä oon päättäny sellättää tän, koska mun elämä on arvokkaampaa! Mä oon arvokkaampaa! Ja tästä on mun mielestä hyvä alkaa.
xxx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti