Tänään on ollu tosi hyvä päivä ja tuntuu, että mun ahmimis kierre ois vähän niinku tältä erää taas selätetty. Toivoisin, että se ois ollu mun viimeinen, mutta se ois ehkä vähän liian optimistista. Tai eihän sitä ikinä tiedä, ku olenhan mä nyt päättäny lopettaa.
Tänään mä olen käyny pyöräileen ja sit kaupaassa. Hirveesti mun teki mieli ostaa karkkii ja suklaata ja pystyin jo kuvittelemaan itseni mättämään suklaata kaksin käsin suuni syövereihin, mutta mä en sortunut. Jeij, huraaaa!! Huraa jo ihan vaan senkin takia, että säästyi rahaa. Toi ahmimis jakso nimittäin keventää myös kukkaroo normaalia enemmän. Normaalisti mä olen aika kekseliäs ruoanvalmistuksen suhteen ja saan edullisesti valmistettua todella hyviä, terveellisiä ruokia, mutta silloin kun loputon nälkä on vallanut mun pään niin lautasen täyttää lähinnä rasvassa ja suolassa kärryytetyt ruoat. Lisukkeena puolikiloa, ei kasviksia, vaan esim. suklaata.
Mä hyötyliikun melko paljon, eikä esim kymmene km työmatka pyörällä tunnu musta yhtään millekkään. Silloin ku mä liikun niin kyl mä liikun ihan kunnolla ja nautinkin siitä tosi paljon. Mistäköhän se sitten johtuu, että vaikka mä nautin liikunnasta sitä suklaata ja syömistä enemmän, niin silti mä valitsen joskus monen viikon ajan syömisen, turvonneen olon, morkkiksen, oksentamisen, ahdistuksen. Mun pitäisi keksiä jokin keino estää tämä totaalinen romahdus. Mä en tiedä miten. Mä haluaisin takaisin sen ihmisen, joka ei laskenut kaloreita eikä rajoittanut syömistään. Ilman rajoituksia ei tullut myöskään romahduksia, retkahduksia.
Täl hetkel mun olo on mukava, jo ihan vaan senkin takia, ettei mun ole koko ajan nälkä. Tuntuu vapauttavalta pystyä ajattelemaan muutakin kuin ruokaa ja tehdä muutakin kuin syödä. Mä haluan tän hyvän olon jatkuvan. Mä oon onnellinen tästä päivästä
xxx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti