Sisältöä elämään?

Mä haluan suklaata! Sitä ihanaa fazerin uutta valkosuklaa juttua.... Nooooouuuuuuu!!!! Eilinen meni niin hyvin ja mähän oon jo voiton puolella. Mul on sitäpaitsi tänään vapaapäivä ja se tasan tarkoittaa sitä, että jos mä en  täytä sitä kaikella toiminnalla aamust iltaan, niin mä päädyn sit taas tuijotteleen pönttöä ja tyhjentämään itseäni sinne kyseenalaisin keinoin. Voisinpa mä vaan ottaa yhden palasen ja olla sen jälkeen tyytyväinen, mut ei, mä tarviin vähintään koko levyn.

Mä en oo vielä sortunut ja enkä mä haluaisikaan. Kammottaa jo nyt ajatella sitä hetkeä, kun kävelee vessaa kohti ja kamppailee mielessään siitä, pitäisikö vai eikö pitäis. Ennen vessaa tasekkaa itteensä isosta vartalopeilistä ja päätös on sillä selvä. Pitäää. Se on oikeasti ihan kamala tunne kun yrittää väkisin oksentaa. Se sattuu ja ennenkaikkea se on todella vastenmielistä ja ahdistavaa. Kenenkään ei pitäisi tuntea sellaista ahdistusta ja vastenmielisyyttä itteensä kohtaan. Ja kaikki se paha mitä siitä seuraa - hampaat hunonoee, naama turpoo, närästys, mahdollinen sydänkohtaus yms.- on vaan kirsikkana kakun päällä. Niin ja häpeä, se on pahin.

Mun pitäisi varmaan hankkia koira tai vaikkapa poikaystävä, niin saisin päiviini jotakin toimintaa. Mul on kyllä kaverita ja ystäviä riittämiin ja heidän kanssaa riittää kyllä tekemistä. Mä vaan olen niin laiska lähteen kotoa johonkin, niin ne sitten useesti jää... Harmi, tiedän ja tosi typerääkin vielä. Olen oikeasti haaveillut koirasta todella pitkään ja aijon sellaisen vielä joskus hankkia. Meidän perheellä on aina ollut koira ja mä ooon pienestä asti tottunut elämään koiran kanssa. Se kuuluis ehdottomasti mun tämänhetkiseen arkeeni myös. Se varmaan myös terapiois mua :).  Ja sitten toi poikaystävä. Mul on kyllä ollu aina tapana pilata kaikki jutut sillä, että en ole tyytyväinen mihinkään. Mut nyt kun olen ollut tässä sinkkuna jo jonkun aikaa, tuntuu että oon ehkä kasvanu ja oisin valmis ihan oikeesti seurustelemaan ja jakamaan mun elämää. Yleensä mulle on riittäny mun ystävät ja riittää edelleen, mutta haluaisin kokea sen oikean seurustelun.

Eli työnalla tässä siis: hankkia poikaystävä, koira ja päästä eroon syömishäiriöistäni. Tossahan riittää jo hommaa joksikin aikaa, hahaha :D

Ehkäpä lähdenkin tästä kaupungille bongaileen mahdollsia poikaystävä ehdokkaita.... ja varmasti myös sitä ihanaa fazerin uutukaista (vain yhden palan verran!).

xxx