Hiiohoi, mä en ostanut kaupungilta karkkia enkä edes löytänyt sieltä adonista poikaystäväksi. Oikeastaan en käynyt ihan keskustassa asti edes :D Toisella kertaa sitten. No ostin mä kuitenkin ruisleipää ja huonostihan siinä kävi. Mä söin ainakin seitsemän ruispala viipaletta ja pannariakin siihen päälle.... Olo on ihan kuin ilmapallolla ja ei tunnu kovinkaan hyvältä. Päätin kuitenkin pitkän kamppailun jälkeen olla oksentamatta ja kestää/kärsiä niin kuin mies!!
Mua harmittaa, että piti niitä ruispaloja mättää naamaan niinkin monta, vaikka eihän mulla ollu enään edes nälkä. Niin ja sitä pannaria ei sovi unohtaa. Kuitenkin mul on aika hyvä mieli siitä, että en sortunut oksentamaan. Ehkäpä niiden leipien voimin jaksankin sitten vähän pidemmän lenkin.
Mul tuli jotenkin todella helpottunut olo siitä kun päätin, että nyt ei oksenneta. Ahdistus jotenkin kaikkosi ja jos saan raahattua itseni tänään sinne lenkille, on olo varmasti kuin voittajalla!Voi kuitenkin olla, että toi kylmä lenkkipolku ei olekaan tarpeeksi houkutteleva vaan jään mieluummin sohvalle tiiraileen telkkaria.
Toivottavasti mun hyvä olo jatkuis pitkään ja ens kerralla pystyisin jättämään ne loput 6 ruispalaa syömättä. Tämän onnelisuuden siivittämänä onki hyvä vääntää nupit kaakkoon, vähentää vaatteet minimiin ja aloittaa oma iltadisko!
ps. mun suklaanhimo ei kadonnut ruispaloja ahmimalla yhtään minnekkään ja nyt mun vähän pelottaa että päätän kipaista lähi siwasta jotakin mässyyy.. nam nam
xxx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti